Typomitta on viivain, jossa on asteikot typografisille pisteille ja senttimetreille tai millimetreille. Sitä on perinteisesti käytetty graafisessa teollisuudessa aineiston mittojen tarkastamiseen.[1] Edistyksellisimmillä typomitoilla voitiin mitata tietyn kirjasintyypin kirjasinkoko, tekstin välistys, palstan leveys ja muita painoaineiston ominaisuuksia. Näin asemointeja pystyttiin määrittelemään mittaamalla ja tuottamaan sama asemointi uudelleen. Sanoma- ja aikakauslehtien toimituksissa käytettiin typomittaa asemointien määrittelyyn 1980-luvulle saakka.[2]
Typomitat valmistettiin alun perin puusta tai metallista (myöhemmin läpinäkyvästä muovista), ja niitä valmistettiin erimuotoisina ja kokoisina.[3] Jotkut mallit sisältävät useita eri tekstin ominaisuuksien mittaamiseen käytettyjä asteikkoja. Tietokoneavusteinen asemointi mahdollisti fonttikokojen murto-osien käytön, joiden mittaamiseen typomitat eivät enää soveltuneet.[4]
Aineistonvalmistelun digitalisoitumisen seurauksena typomitta on pitkälti kadonnut graafisen alan valtavirran arjesta. Työkaluun törmääminen ei kuitenkaan ole nykyisinkään tavatonta kirjapainossa. Mitta vakiinnutti asemansa graafisen alan työvälineenä, ja sen korvat toimivat kätevänä apuna esimerkiksi vähäisten arkkimäärien karkeassa mittaamisessa millimetriasteikon avulla. Erityisesti metallikirjakkeita käyttäville perinteisissä painotekniikoissa pitäytyville toimijoille typomitta on yhä ajankohtainen ja käyttökelpoinen työväline.